Kyseessä on
virtuaalihevonen /
This is a sim game horse
SHANDEL PRINCE SHIENKH “There is no secret so close as that between a rider and his horse.”
» virallinen nimi Shandel Prince Shienkh ox, kutsumanimeltään Shan
» syntynyt 20.04.2008 Yhdysvalloissa (US), nyt 8-vuotias
» arabialainen täysiveriori (ox), verilinjaltaan egyptiläinen
» säkäkorkeus 155cm, kulomusta, ei merkkejä
» westernpainotteinen, karjaratsu
» kasvattaja / omistaja Break (VRL-05810) » rekisterinumero VH04-003-6684
täytti kolme vuotta 11.05.2008 ikääntyminen satunnainen (mukautettu reaali)
► Voisin kertoa Shanista niin paljon etten edes tiedä mistä aloittaisin. Siitä hetkestäkö kun tämä ori syntyi maailmaan ja veti ensimmäistä kertaa ilmaa keuhkoihinsa vai siitä kuinka kasvoimme yhdessä vai siitä kun voitimme ensimmäiset kilpailumme vai siitä, kun... Minut on kohdannut se sama valinnan vaikeus jonka kohtaavat kaikki ne, joille tarjotaan mahdollisuus kertoa omasta kasvatistaan, ylpeydestään, silmäterästään. Shan on kaikkea tuota minulle ja enemmänkin; ei se satujen valkoinen ratsu, vaan musta kuin korppi ja leijonan sydäntä rinnassaan vaaliva ori, jolla on taistelijan luonne. Shan on ollut koko elämänsä ajan, ensiaskeleistaan aina tähän päivään asti, minun omistuksessani, enkä voisi koskaan kuvitella luopuvani kauniista oristani, jonka itse täysin kasvatin. Kaikki nämä vuodet olemme viettäneet yhdessä ja nähneet sekä onnen että surun päiviä. Olemme valloittaneet westernkentät ja saavuttaneet mainetta sekä mammonaa. Joten nyt kun Shanin ja minun on aika siirtyä pois kisakentiltä ja antaa tilaa uusille sukupolville, voin olla vain onnellinen, että Shan saa siirtyä eläkepäivilleen terveenä ja hyväkuntoisena, elämästään nauttien. Sillä kaiken minkä halusimme, me myös saavutimme.
Luonnekuvaus
Shan on hieman rauhoittunut iän myötä, mutta ajoittain ori käyttäytyy yhä kuin nuori varsa. Shan on yhäkin välillä hyvin kärsimätön, kaiken pitäisi tapahtua hetkessä; eritoten aamuisin heiniä odottava ori pitää kokoajan ääntä hirnahdellen ja karsinan ovea etusillaan potkien. Myöskään rapsuteltavana Shan ei malta pitkään seistä, ori muutenkin suhtautuu vieraisiin varautuneesti eikä aina sallisi näiden edes koskea itseensä. Shan yleensä antaakin monelle hieman negatiivisen kuvan itsestään, sillä Shan luimii helposti vieraille, mutta tosiasiassa se on vain uhittelua. Shan kiintyy kuitenkin hiljalleen hoitajaansa, orin kanssa työskennellessä tulee sekä hyviä että huonoja hetkiä, mutta nehän vain kuuluvat elämään. Shan on myös älykäs, ori testailee ihmisiä mielellään eikä Shan läheskään aina kunnioita kaikkia ihmisiä; Shanille on näytettävä että olet orin kunnioituksen arvoinen. Shania ei saa myöskään missään nimessä päästää niskan päälle, sillä pomon paikalta oria on vaikea saada pois. Jopa minäkin saan välillä olla todella itsepäinen Shanin kanssa, sillä vaikka ori arvostaa minua varmaan ihmisistä eniten, joudumme siltikin joskus kiistatilanteisiin kun Shan ei edes halua yrittää päästä tilanteesta eroon yhteistyön avulla. Olemme kaikenlisäksi molemmat yhtä itsepäisiä. Luonteeltaan Shan onkin kaikenkaikkiaan todella itsenäinen ja itsevarma ori, jolta löytyy roimasti omaa tahtoa ja päättäväisyyttä. Shan kyllä tietää mitä haluaa, eikä koskaan luovuta ilman taistelua. Missään nimessä Shan ei kuitenkaan ole ilkeä, vaikkakin tempperamenttia ja orimaisuutta löytyykin. Shan onkin välillä oikein kovaa jätkää, mutta kummasti pieni pusutteluhetki saa tämänkin oripojan heltymään. Sellainen on minun ukkoni.
Vaikka Shanin ensiaskeleet olivat huteria, nykyään ori on selvästi ylpeä upeista liikkeistään. Laitumella Shan singahtaa laukkaan heti portista sisään päästyään, ori rakastaa ulkona olemisen vapautta ja sen kyllä huomaa. Tällä hetkellä Shan on johtajaori tallin poikamiesporukassa; vanhimpana ja kokeneimpana Shan vei luonnollisesti tämän arvoaseman ilman minkäänlaista epäselvyyttä siitä, kuka on mister boss nyt. Itseasiassa orit tulevat keskenään toimeen erittäin hienosti; kunnioitus toimii kaikinpuolin, eikä kiistoja synny turhasta. Nuoremmat selvästi kunnioittavat Shania johtajaorina, eivätkä uhmaa vanhemman orin arvovaltaa koskaan. Laitumella Shan pysyttelee tosin kauempana ihmisistä vältellen kiinnijäämistä; vain Shanille todella tuttu ihminen voi lähestyä oria ilman, että Shan lähtee karkuun, jolloin orin saa napattua kiinnikin. Taluttaessa Shan on taas orimaisuuden perikuva, ori tanssahtelee ja viskoo päätään nykien riimunnarua ja jyräten eteenpäin. Shan pysyy kuitenkin käsissä, kun riimunnarun pitää lyhyenä ja otteen riimunnarusta tiukkana. Shania on talutettava reippaasti eteenpäin ja orille on oltava tiukkana. Paikallaan Shan ei pitkään malta seistä, ori on luotu liikkumaan ja sen vuoksi Shan alkaakin nopeasti pyörähdellä ja tanssahdella joutuessaan seisomaan pitkään aloillaan.
Hoidettaessa Shan on suositeltavaa sitoa kiinni, vaikkakin löysästi. Ori rauhoittuu kummasti kun Shanin sitoo riimunnarulla johonkin kiinni, vaikka riimunnaru tosiaan olisi ihan löysällä. Mutta jos oria ei sido kiinni, niin Shan aloittaa heti karsinassa pyörimisen ja yleensä liiskaa sinutkin siinä välissä seinää vasten. En tiedä mikä idea siinä riimunnarussa on, oikeastaanhan se on täysin hyödytön ollessaan löysällä sillä Shan voisi silloinkin steppailla, mutta ei. Kenties ori uskoo olevansa tiukasti kiinni nähdessään riimunnarun eikä siksi aloita pyörimistä. Mutta se ei suinkaan tarkoita ettei Shan osaisi temppuilla ja testailla uutta ihmistä. Kavioidenkin puhdistuksessa ori steppaa sivuun ja kiskoo jalkojaan maahan tai sitten "liimaa" kavionsa maahan. Ori voi myös tahallaan astua koko viidensadan kilon painollaan varpaittesi päälle. Myös pään harjauksessa ori temppuilee antamatta oikein millään edes koskea päähänsä. Mutta kun hoitaja on sisukas eikä luovuta, niin Shan rauhoittuu hiljalleen tajuten että hoitajasta on sittenkin johonkin. Ymmärtäessään tämän Shan käyttäytyy lähes aina moitteettomasti, aristelematta edes päänsä harjausta. Kaviotkin nousevat pelkästä "nosta"-käskystä, vaikkakin Shan silti voi vähän väistellä ihmisen kosketusta jaloissaan, asettuen kuitenkin lopulta aloilleen. Shan rentoutuu hiljalleen harjauksen aikana, ori harvoin saa mitään hellyydenpuuskia, mutta esimerkiksi minä olen onnistunut varastamaan itselleni muutaman hellyydenosoituksen Shanilta. Ei ukko niin kova ole kuin esittää, oikeasti Shanin sydän on puhdasta kultaa. Varusteensa nähdessään Shan alkaa heti liikahdella energisesti ja oria pitääkin rauhoitella jotta satulan edes saa paikallaan steppailevan orin selkään. Shan temppuilee joskus kuolainten kanssa, etenkin jos kyseessä on vieras hoitaja, mutta Shanin kanssa on vain oltava tiukkana, sillä Shan kyllä luovuttaa lopulta. Suojien laiton ajan Shan seisoo tyynesti aloillaan, joskus vähän jalkojaan nostellen.
Ratsuna Shan on vaativa, mutta lahjakas. Tulinen ja tempperamenttinen Shan vaatiikin kokeneen ratsastajan ja selkeät avut. Mutta englantilaisesta ratsastustyylistä Shan ei tiedä mitään, joten tiukat ohjasotteet ja kevennyksen voi unohtaa kokonaan. Shania on ratsatettava kevyellä ohjastuntumalla, orin vauhtia tulisi hidastaa ääni- ja painoavuilla, sekä useilla puolipidätteillä. Shan vastaakin paremmin ääni- ja painoapuihin kuin ohjasapuihin. Painoavuissa on oltava tarkkana, tasapaino ei saisi paljoa horjahdella, jotta avut eivät tulisi epäselvinä. Sillä Shan vihaa epäselviä apuja siinä missä epävarmoja ratsastajiakin, jotka vain roikkuvat orin ohjissa. Ja ärsyyntyessään Shanista löytyy kyllä ruutia sen verran että ratsastaja saa seuraavaksi maistaa kentän hiekkaa, kirjaimellisesti. Onneksi Shanilla on kuitenkin kevyt ja tasainen askel jossa on helppo istua. Shanin laukka on askellajeista ihanin; voimakasta, matkaavoittavaa ja silti kevyttä. Shan on lahjakas ja osaava westernratsu, joka nauttii tekemisestä ja touhuamisesta ratsastajansa kanssa. Shan hallitsee myös westerntemput täysiään, aina spinistä ja rollbackista sliding stopiin asti. Kilpailuissa Shan on aina alussa levoton, ori pyörähtelee ja hirnahtelee vieraille hevosille, malttamatta kuunnella hoitajaansa. Mutta kun Shanin vie kauemmas pahimmasta kisahälinästä, ori rauhoittuu ja rentoutuukin jopa hieman, alkaen hiljalleen kuunnella ihmistäkin. Itse kentällä Shan kuitenkin keskittyy 100% suoritukseensa, eritoten nyt kokemuksen kerryttyä Shanista on tullut erittäin taitava ja itsevarma westernratsu - kilpailumenestyksestä puhumattakaan.
Maastossa Shan on alussa pirteällä päällä, vaatii yleensä hetken että ori rauhoittuu. Parhaiten Shanin saa tyyntymään, kun orille antaa löysempää ohjaa ja rentoutuu itse satulassa. Ratsastajan rauhallisuus nimittäin tarttuu Shaniinkin ja pian ori kulkee kaula pitkänä, rennoin askelin eteenpäin repäisten silloin tällöin polun varresta muutaman puunlehden suuhunsa. Shanin kanssa onkin mukavaa taivaltaa vaikka koko päivä, sillä ori on varmajalkainen ja luotettava maastoratsu. Turha säikkyminen ei kuulu Shanin tapoihin, joet ja sillat ylittyvät ongelmitta. Shan ei aristele vettä missään muodossa, ori uikin mielellään. Liikennevarmakin ukko on, Shan ei vähästä säpsähtele. Shan voi jossain vaiheessa nostaa itsekseen pehmeän ravin, mutta siitä ei kannata huolestua, ori ei nimittäin kiihdyttele yhtään sen enempää omine lupineen. Shan vain ravaa mieluiten taivaltaessaan eteenpäin, askellaji on orille käyntiä ja laukkaa helpompi. Shan on hieman kilpailunhaluinen luonne, mutta osaa kulkea hienosti myös porukassa. Itselläni on tapana myös ratsastaa Shanilla ilman satulaa, se tuo vain orille mukavaa vaihtelua painavan lännenratsastussatulan sijaan. Nykyisin Shan työskentelee myös tilalla karjaratsuna, nyt kun kilpakentät ovat jääneet taakse.
Kuljetuskoppiin Shan nousee rauhallisesti ja tottuneesti minun taluttamanani, vieraiden ihmisten taluttamana Shan vain temppuilee eikä suostu tulemaan sisälle kuljetuskoppiin. Eläinlääkäriä kohtaan Shan on epäluuloinen, ori on parasta laittaa ristikiinnitykseen käytävälle. Mutta jos hoitaja rauhoittelee oria samalla ja pitää sen huomion esimerkiksi leipäpussissa, niin eläinlääkäri saa tehdä työnsä rauhassa eikä Shan kiinnitäkään tähän mitään huomiota. Muussa tapauksessa Shan voi temppuilla niin ettei anna eläinlääkärin kunnolla tutkia itseään. Kengittäjän kanssa Shan on kiltisti ellei lasketa mukaan sitä että ori testailee silloin tällöin kengittäjän otetta kiskomalla kaviotaan irti tämän otteesta. Myös peseminen sujuu ongelmitta, Shan ei aristele vesiletkuakaan vaan ori seisoo rauhallisesti aloillaan pesun ajan, pientä alkusteppailua lukuunottamatta.
Shanin isä, Little Tromb ox †, oli eläessään mitä huomiota herättävin sametinmusta, 153 senttiä korkea ori, joka omasi tulisen luonteen ja rakasti hyppäämistä enemmän kuin mitään muuta. Tuontihevosena maahan tullut ja sukulinjaltaan tuntematon Ron oli rakastettu ja ihailtu egyptinarabi, joka menestyksekkään kilpailu-uransa päätteeksi ehti jättää maailmaan seitsemän upeaa jälkeläistä ennen nukkumistaan pois. Orimaisuudestaan huolimatta Ronissa yhdistyivät kaikki arabialaiselta täysiveriseltä toivotut piirteet; tulisuus, rohkeus, kauneus, älykkyys ja uskollisuus omistajalleen. Ja kaikki nuo piirteet ovat nyt nähtävissä Ronin jälkikasvussa, verenperinnössä.
Shanin emä, Dejá Vu ox, on kuvankaunis, 152 senttinen arabialainen täysiveritamma. Kimo ei pistä silmään ainoastaan kauniilla ulkonäöllään, vaan myös lempeällä, rakastettavalla ja lojaalilla luonteellaan, johon on yhdistynyt myös älykkyys ja rohkeus. Luotettavan ja hyväluontoisen tamman kanssa ei voi yksinkertaisesti olla tulematta toimeen. Deli on yleispainotteinen, menestyksekkäästi eri lajeissa kilpaillut tamma, joka on kuitenkin parhaimmillaan maastoesteiden parissa. Deliltä löytyy kuitenkin myös näyttelymenestystä ja tamman jälkeläiset ovat kaikki oikeita valioyksilöitä. Deli on itse palkittu YLA2-palkinnolla.
Shanin emänisä, Chief of Sky ox †, oli 153 senttinen egyptinarabiori. Tämä vaaleneva kimo, komea herrasmies oli tuttu näky suurissa näyttelyissä ja kansallisissa kouluratsastuskilpailuissa. Skyksi kutsuttu arabialainen täysiveriori menehtyi kuitenkin jo ennen kymmentä ikävuottaan yllättävään suolenkiertymään, päivää ennen Salon Du Cheval - arvokilpailua, ehtien jättää maailmaan vain kolme jälkeläistä. Orilla oli tuolloin takanaan jo pitkä kilpailu-(pääosin näyttely)ura ja Sky olisikin luultavasti vetäytynyt jalostuskäyttöön heti Salon du Cheval-arvokilpailun jälkeen, joten orin menehtyminen oli hyvin traaginen ja arabikasvattajien keskuudessa kohua herättänyt tapaus.
Shanin emänemä, Delillah Montaque's ox †, oli 151 senttiä korkea, kärpäskimo, peloton egyptinarabitamma. Monaksi kutsuttu jalopiirteinen tamma aloitti uransa esteratsastuskentillä, mutta siirtyi jo vuoden päästä kokonaan maastoesteiden pariin. Tamma menestyikin lajissa varsin hienosti, kunnes jäi eläkkeelle loukattuaan toisen etujalkansa kilpailuissa. Monan nivelsiteen todettiin katkenneen ja tästä syystä tamma siirtyi jo yhdeksänvuotiaana siitostammaksi eräälle vaellustallille. Myöhemmin Mona jouduttiin lopettamaan, kun jalka alkoi vaivata tammaa enemmänkin, mutta tamma ehti jättää maailmaan neljä jälkeläistä ennen kuolemaansa.
