Kyseessä on
virtuaalihevonen /
This is a sim game horse
O BEY CHAREB ER REHH “A racehorse is an animal that can take several thousand people for a ride at the same time.”
» virallinen nimi O Bey Chareb Er Rehh ox, kutsumanimeltään Chareb
» syntynyt 28.05.2010 Italiassa (IT), nyt 8-vuotias
» arabialainen täysiveriori (ox), verilinjaltaan puolalainen
» säkäkorkeus 149cm, ruunikko, tähdenaihe, vuohissukka vtj
» laukkapainotteinen (sileät, taso G3), westernratsu
» omistaja Break (VRL-05810) » kasvattaja MilliM / Star Avenue » rekisterinumero VH11-003-0019
täytti kolme vuotta 18.06.2010 ikääntyminen satunnainen (mukautettu reaali)
► O Bey Chareb Er Rehh ox on kotoisin Italiasta, vanhemmista Baltazar x Jemila Cotchils. Tämä orivarsa oli juuri se viimeinen silaus, joka teki Ravenwoodista kokonaisen liittymällä pieneen, mutta monipuoliseen täysiveriarabien joukkooni. Kun MilliM tarjosi minulle mahdollisuutta ostaa syntynyt orivarsa omakseni, myönnyin oikeastaan heti, sillä pelkästään orin suku vakuutti minut jo osaltaan. Myös kuvat, joita kasvattaja minulle mailasi, kertoivat oman tarinansa ja niihin turvautuen sitouduin ostamaan orivarsan omakseni - lopullinen sopimus syntyi kuitenkin vasta Italiassa, kun lensin katsomaan tätä hienosukuista puolanarabioria. En tiennyt millaista otusta odottaa, näin luonteen puolesta, mutta kun näin orin ensimmäisen kerran ihan oikeasti, rakastuin heti: ori oli vielä komeampi kuin kuvissa! Kasvattaja kertoi orin perineen emänsä juoksijanlahjat ja toivoi hevosesta tulevaisuuden laukkaratsua - tähän pystyin helposti mukautumaan, sillä itsellänikin oli jo kokemusta laukka-arabeista ja näin heti, että tämä ori rakastaa juoksemista. Myös orin luonne vakuutti; ystävällinen, mutta varsamaisen utelias persoona oli minun mielestäni suorastaan ihastuttava. Kasvattajan kysyessä haluaisinko nimetä orin, jota he olivat kutsuneet Truenoksi eli Ukkoseksi, myönnyin, koska tiesin jo mikä orini nimi tulisi olemaan. Tiesin sen heti, kun näin orin ensimmäisen kerran nelistämässä laitumella häntä soihtuna. Chareb Er Rehh. Se on arabiaa ja tarkoittaa "hän, joka juo tuulta".
Luonnekuvaus
Chareb on kuin kopio isästään lukuunottamatta karvan tummaa sävyä - yhtä ylpeäluontoinen, mutta samalla äärettömän utelias, joskus jopa varsamaisuuden puolelle taipuva tapaus. Charebia voisi kuvata jopa leikkisäksi, mutta samalla ehdottoman hyväluontoiseksi oriksi, jonka sydän on puhdasta kultaa. Minulle tuli kieltämättä yllätyksenä, joskin pelkästään positiivisena sellaisena, kuinka energinen ja hyväntuulinen luonne Chareb oikeasti olikaan - kasvattajan lupaukset persoonallisesta ikiliikkujasta pitivät kyllä paikkansa. Chareb on ehkä energisimpiä koskaan tapaamiani hevosia, ori on suorastaan vauhdikas ja ajoittain jopa ylitsevuotavan innokas. Chareb on sellainen touhottaja, ori ei malta oikein koskaan seisoskella vain aloillaan vaan on aina menossa. Utelias, ehdottomasti, joskus liiankin utelias. Eipä ole paikkaa, minne Chareb ei turpaansa tunkisi; orilla ei ole suoraansanottuna edes minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, vaan Chareb tekee mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Impulsiivinen lieneekin oikea sana kuvaamaan meidän Charebiamme. Siitä huolimatta ori on todella kiltti ja sydämellinen, Chareb on sellainen omistajansa lellikki, suorastaan huomionkipeä otus. Toisaalta kaiken energisyytensä johdosta Chareb ei myöskään sovellu ihan jokaiselle ihmiselle; ori kaipaa rajoja ja joskus vähän komentoakin käydessään ylikierroksilla. Sillä jos hevosella voi olla ADHD, niin Charebilla sellainen on. Charebia ei tarvitse missään nimessä pelätä, mutta luonnollisesti tälläinen hevonen vaatii varmuutta ja kokemusta käsittelijältään. Chareb ei aina nimittäin edes tajua pelottavansa joitakin ihmisiä, ori vain tunkee uteliaana lähemmäs, itse mitenkään ihmisiä arkomatta. Lapsiahan Chareb rakastaa, mutta ori on sellainen hutilo, ettei lapsia kannata ainakaan yksinään päästää ihan orin lähelle - Chareb saattaa nimittäin vaikka pyörähtää päälle vahingossa, orin huomionkohteiden pomppiessa asiasta toiseen. Ja jos laukkahevosta kutsutaan tuulenjuojaksi, tuskin tarvitsee sen enempää kertoa millainen Chareb on ratsastaa; nopea, voimakas ja täynnä taistelunhalua.
Chareb on tosiaan hyvin kultainen käsitellä, mutta ori vaatii käsittelijältään pitkää pinnaa ja kärsivällistä asennetta, sillä Chareb ei läheskään aina keskity kunnolla, paikallaan pysymisestä puhumattakaan. Kyllä tälläiset laitumelta kiinninappaamiset ja taluttaminen sujuvat ilman mitään suurempia ongelmia, ainut vain että taluttaessa Chareb on suhteellisen reipas. Charebia täytyy tällöin tarvittaessa uskaltautua siis komentamaankin, ettei ukko ihan kulje miten sattuu ja riepottele vain ihmistä perässään. Tarkoituksella Chareb ei kuitenkaan temppuile, jos tuota nyt temppuiluksi voi edes kutsua, ja tiukka komento kyllä yleensä tehoaa aika hyvin. Myös karsinassa Chareb alussa pyörii aikansa (ori kannattaa siis sitoa kiinni hoitamisen ajaksi), mutta rauhoittuu kyllä pikkuhiljaa aloilleen harjauksen myötä. Kaviot nousevat ylös pelkästä "nosta"-käskystä, Chareb vain rakastaa sitten hoitajansa hamuilua juuri silloin, kun orin etukavioita kumartuu puhdistamaan. Chareb ei kuitenkaan koskaan näyki tai potki. Takajalkojen paikkeilla Chareb taas räpsii kokoajan hännällään ilmaa, ori ei vain yksinkertaisesti osaa seistä hiljaa aloillaan, tekemättä täysin yhtään mitään. Chareb nimittäin tekee koko ajan jotakin; hamuilee riimunnarua, huitoo hännällään ilmaa, hirnahtelee ohikulkeville tammoille... tai kuten yleensä, kerjää huomiota hoitajaltaan. Chareb nimittäin on mieluiten se huomion keskipiste, etenkin isommissa porukoissa. Niissä tilanteissa huomaa Charebin omaavan myös ylpeyttä - sen verran koreasti ori itseään kantaa ja esittelee, osoittautuen usein oikein viimeisen päälle show-esiintyjäksi. Chareb nimittäin tosiaan esiintyy, vähäinenkin yleisö riittää, jotta Chareb innostuu esittelemään itseään ja liikkeitään, joiden ilmavuus ja keveys lienevät myös perintöä kouluratsuna menestyneeltä isältä. Lajitovereiden seurassa Chareb on ehdoton härnääjä, se porukan häirikkö ja leikkimielisin otus, joka kiusoittelee muita omaksi huvikseen ja patistaa lajitoverinsakin juoksemaan iltaisin kiitolaukkaa ympäri laidunta. Mitenkään riidanhaluinen Chareb ei kuitenkaan ole, päinvastoin, ori on enemmänkin suorastaan pelkuri mitä tappeluun tulee - Chareb kyllä uhoaa, mutta kuitenkin juoksee aina loppupeleissä karkuun toista oria. Tässä suhteessa Charebilta ei löydy taistelunhalua, ori on vain ikuinen pikkupoika, joka rakastaa kujeilemista useimmiten muiden kustannuksella.
Ratsuna Chareb vaatii jo vähän enemmän; ori tarvitsee kokeneen ja osaavan ratsastajan, jolta löytyy rohkeutta käsitellä myös näitä vähän itsepäisempiä ja menohaluisempia otuksia. Jo varustaessa Chareb rupeaa herkästi höyröttämään, eikä malta olla sekuntiakaan aloillaan, joten voi vaan kuvitella millainen ori on sitten ratsastattaessa. Kyllä Chareb on muuten helppo varustaa, ori ottaa kuolaimetkin ihan nätisti suuhunsa, mutta esimerkiksi selkäännousuvaiheessa Chareb ei malta taas olla aloillaan ollenkaan, vaan yleensä ori on jo puolimatkassa menossa kun ratsastaja vasta yrittää kammeta itseään satulaan. Chareb ei ole kuuro avuille, päinvastoin, eritoten pohkeista ori on vähän turhankin herkkä, mutta Chareb on joskus aivan uskomattoman itsepäinen, etenkin kunnolla menohaluissaan ollessaan Chareb ei malttaisi millään mennä pelkkää käyntiä. Chareb nykii koko ajan ohjia ja pyrkii raville - ja sitten kun tahtoa ei saada perille, ruvetaan säätämään muuta, kuten ruvetaan säikkymään mitä arkipäiväisimpiä asioita. Etenkään kun Chareb ei oikeasti koskaan edes säiky mitään, ori on vain pelkästään utelias. Siitä syystä Charebia voisi kuvata jopa liikennevarmaksi, jos ori muuten malttaisi kulkea rauhassa. Ja jos Charebille antaa pikkusormen, ei pidä valittaa jos ori vie koko käden - eli siis ratsastajan on oltava ehdottomasti koko ajan se, joka määrää, muuten ongelmat oikeasti alkavat. Chareb nimittäin ratsailta käsin koettelee mielellään rajoja ja testailee josko pääsisi määräämään itse etenemistahdin. Kenttätyöskentelyä Chareb pelkästään inhoaa, mutta radalla ori oli kuin tulta ja tappuraa. Tämän lajin parissa Chareb osoittautui äärettömän taistelunhaluiseksi ja voimakkaan kilpavietin omaavaksi oriksi; Chareb kyllä taisteli voitosta loppuun saakka, antamatta tuumaakaan periksi kilpakumppaneilleen. Lämmittelyssä Chareb piti kuitenkin saada kuuntelemaan ja keskittymään, jotta ori varmasti pysyi hallinnassa radalla eikä ryöstäytynyt käsistä. Charebin itsepäisyys ja villihkö luonne olivatkin asioita, jotka aiheuttivat joskus ongelmia radoilla. Lähtökoppiin Chareb meni sen sijaan nätisti ja orilla on yhä hyvin voimakas, matkaavoittava ja eteenpäinpyrkivä laukka - Charebilla on pitkä askel, hyvä kunto ja sisukas luonne kuten laukka-arabilla kuuluukin olla. Sille on syynsä, miksi Charebia kutsutaan tuulenjuojaksi ja se syy selviää heti, kun orin näkee nelistämässä laitumella kuin itse tuuli.
Chareb oli aluksi vähän ihmeissään kun pikkuinen laukkasatula vaihtuikin jykevään westernsatulaan ja radalle tanssimisen sijaan suunnattiinkin suoraan maastoilemaan. Veikin aikansa ennen kuin Chareb lakkasi haikailemasta laukkaradan suuntaan, mutta nyt ori toimii kätevästi maastoratsuna kuin vanha konkari konsanaan. Westernratsastus on muutenkin rauhoittanut Charebia hieman eikä ori enää säntäile pää viidentenä jalkana joka paikkaan samaan malliin kuin laukkavuosinaan. Maastoilu onkin Charebille loppupeleissä mukavan rentouttavaa puuhaa - tottakai alkumatkan ori höyröttää ja intoilee liikoja, mutta pikkuhiljaa luonnonrauha vaikuttaa Charebiinkin ja ori alkaa asettumaan, tyyntymään ja kulkemaan rauhallisemmin. Maastossa laukkaaminen kuuluu ehdottomasti yhä Charebin lempipuuhiin, mutta tällöin ori pysyy helpommin käsissä kuin mitä esimerkiksi radalla, missä orin hallitsemiseen oli keskityttävä kokoajan sataprosenttisesti. Kilpavietti ei ole maastossa Charebilla niin vahva ellei mukana ole varteenotettavia kilpaehdokkaita. Chareb on kuitenkin ihan maastovarma ja itsevarma, rohkea ori, jolta löytyy varma askel. Joet ja sillat ylittyvät kyllä ongelmattomasti, Chareb muutenkin kun tykkää vedestä ja uikin ihan mielellään. Tästä syystä myös peseminen onnistuu hyvin helposti ja kätevästi, ori on tällöin jopa yllättävän rauhallinen. Kuljetuskoppiin Chareb nousee rytinällä, mutta nopeasti ja tässä suhteessa ongelmitta - poistuminen tapahtuu oikeastaan saman mallin mukaisesti. Kilpailuissa Chareb kysyy todellakin hermoja ja keskittymistä sekä hoitajaltaan, että ratsastajaltaan, sillä kilpatilanteissa ori todellakin käy ylikierroksilla. Charebilla on kyllä hyvät hermot, mutta keskittymiskyky puuttuu orilta täysin. Esiintyminen sentään sujuu luonnostaan. Muutenkaan Chareb ei ole mikään hermoheikko otus; ori ei hermostu edes haukkuvista koirista, vaan on enemmänkin pelkästään utelias. Eläinlääkäriä ja kengittäjääkään vastaan Charebilla ei ole yhtikäs mitään, päinvastoin, ori suhtautuu molempiin melkein kuin parhaimpiin kavereihinsa. Sellainen on tämä meidän Charebimme, tuulenjuojamme.
Charebin isä, Baltazar ox, on silmäänpistävän komea kimo puolalaisori hyvästä sukulinjasta. Lyhyemmin Zarina tunnettu, 147 senttinen arabialainen täysiveriori on luonteeltaan utelias ja ylpeäluontoinen tapaus, joka on nopea oppimaan uutta. Kaikenkaikkiaan kyseessä on kuitenkin ihmisystävällinen ja helposti käsiteltävissä oleva ori. Zar on kilpaillut menestyksekkäästi kouluratsastuksen puolella ja myös AHACissa on tullut menestystä halterin osalta. Kauniiden liikkeiden lisäksi Zarin jumalainen ulkonäkö on huomioitu myös näyttelykentillä ja ori on saavuttanutkin jo VIR MVA Ch-arvonimen.
Charebin emä, Jemila Cotchils, on vuonna 2003 syntynyt puolalaista verilinjaa edustava arabialainen täysiveritamma. Kaunis, syvänmusta tamma on kilpaillut menestyksekkäästi sekä AHACissa, että laukannut ASRAn ja ASARAn alaisissa kilpailuissa. Kyseessä onkin G2-tasoinen laukkaratsastustamma. Jemila on saanut ennen Charebia jo kaksi komeaa orivarsaa, jotka molemmat jatkavat kisaamista emänsä kavioiden jäljissä. Kyseiset orit ja Charebin velipuolet ovatkin menestyneet hienosti emänsä tavoin etenkin AHACin parissa, joskin menestystä löytyy myös ASRAn ja ASARAn puolelta.
