Kyseessä on
virtuaalihevonen /
This is a sim game horse
JL DREAMCATCHER “You took me to adventure and to love. We two have shared great joy and great sorrow.
And now I stand at the gate of the paddock watching you run in an ecstasy of freedom,
knowing you will return to stand quietly, loyally, beside me.”
» virallinen nimi JL Dreamcatcher ox, kutsumanimeltään Bella
» syntynyt 25.02.2010 Iso-Britanniassa (UK), nyt 6-vuotias
» arabialainen täysiveritamma (ox), verilinjaltaan venäläinen
» säkäkorkeus 150cm, rautias, tähti, vuohissukka mol. tj
» estepainotteinen (taso Helppo B, 100cm)
» kasvattaja / omistaja Break (VRL-05810) » rekisterinumero VH11-003-0013
täytti neljä vuotta 25.03.2010 ikääntyminen satunnainen (mukautettu reaali)
► JL Dreamcatcher ox on hyvin suuren tunnearvon omaava tamma ja tallin prinsessa, mutta ei vain siksi, että tuo oli viimeisimmän tallini, Jolenen, kasvatteja, vaan myös siksi että tamma oli yhden rakkaimman siitostammani viimeinen jälkeläinen. Joten kyllä, Bellalta tai Bellsiltä, kuten me häntä myöskin kutsumme, löytyy varsin suurikin tunnearvo. Bellan syntymä oli aikanaan hyvin odotettu tapahtuma ja oli hienoa huomata tamman perineen selkeästi molempien vanhempiensa parhaat puolet; eritoten emän perintö korostui, kun Bellan emä itse nukkui saman kevään aikana pois. Bella ei kovinkaan pitkään ehtinyt elellä Iso-Britanniassa, vaan tamma läksi piakoin kanssani Yhdysvaltoihin niiden muutaman tarkoin valitun yksityishevoseni kanssa asumaan Yhdysvaltoihin, tänne Ravenwoodiin. Ja täällä tamma varmasti tulee myöskin pysymään elämänsä loppuun asti. Bells on hyvin kapasiteetikas ja vanhempiensa tavoin lahjakas eritoten esteiden parissa, joten tulemme varmasti koluamaan maailman estekentät läpikotaisin. Mutta Bellalla on ehdottomasti myös siitosarvoa, jo pelkästään hienon sukulinjansa vuoksi. Eikä puhdaslinjaisia venäläisiä arabeja toisaalta näe koskaan liikaa; itsellänikin enemmistö on egyptiläislinjaisia, joten Bella tekee tervetulleen poikkeuksen muihin arabialaisiini verraten. Näin ollen Bellan nimi tuleekin varmasti esiintymään tulevaisuudessa useammankin venäläisarabin sukutaulussa.
Luonnekuvaus
Luonteeltaan Bella lukeutunee ehkä haastavimpiin hevosiini, joskin tamma on silti hyvä käsitellä, jos vain tietää mitä tekee. Bellan vanhemmathan ovat suurinpiirtein kuin päivä ja yö, joten siinä suhteessa Bells on melko tasapainoinen luonne, mutta joskus tamman mielialat heittävät aivan äärilaidasta toiseen. Jonain päivänä Bella on isänsä tavoin hyvinkin kuuliainen ja miellyttämisenhaluinen, mutta toisena päivänä tamma taas todistaa olevansa emänsä kaltainen oikukas tulisydän. Koskaan ei voi arvata ennalta, mitä Bellan mielessä liikkuu, yleisesti voisi todeta Bellan olevan tammamainen ja voimakastahtoinen persoona. Ja emänsä tavoin jopa turhankin älykäs. Siitä huolimatta Bells on kyllä hyvä käsitellä, kunhan tammaa vain osaa käsitellä oikein; Bells vaatii melko määrätietoisen ja kokeneen ihmisen jo ihan siitäkin syystä, että Bellan luottamus on tosiaan ansaittava, jos meinaa tamman kanssa tulla toimeen. Oikean ihmisen käsissä Bells on oikea unelmahevonen; hivenen haastava, mutta myös monipuolinen ja lojaali, - toisaalta väärissä käsissä tammasta on taasen helppo saada aikaiseksi oikea ongelmahevonen. Joten tosiaan, Bellan kanssa on todella tiedettävä mitä tekee, jos meinaa saada Bellsin kukoistamaan.
Kun Bellan kanssa on tuo auktoriteettiasia selvä, jättää tamma turhan testailun sikseen; muussa tapauksessa tamma jatkaa sitä niin kauan, kunnes ihminen onnistuu (jos siis onnistuu) voittamaan tamman luottamuksen ja kunnioituksen puolelleen. Ainakaan tähän mennessä Bellsillä ei ole ilmennyt mitään huonoja tallitapoja, joskin tammamaiseen tapaan myös Bella ilmaisee mielipiteensä asioista useinkin hyvin selkeästi ja kiertelemättä. Lajitovereiden kesken Bella on myöskin melko kipakka ja tammamainen; Bells pitää erittäin hyvin oman puolensa asioissa ja harvemmin alistuu kenellekään. Bells on niitä tyypillisiä vingahtelijoita, jotka ovat ensimmäisenä tarjoamassa takastaan, jos joku erehtyy tulemaan liian lähelle; tämän sisukkuuden ja tietyn tulisuuden ansiosta Bella onkin tällä hetkellä lauman johtava tamma. Lajitovereiden keskuudessa Bella muistuttaakin emäänsä ehkä eniten, mutta ihmisten kanssa se isältä peritty kuuliaisuus ja miellyttämisenhalu pyrkivät esiin sitä enemmän mitä enemmän Bella ihmiseen luottaa. Joskaan laitumelta Bells ei koskaan ole niitä helpoimmin kiinninapattavia, tamman kanssa täytyy olla vähän juonikas, jos meinaa tamman kiinnikin saada. Riimunnaru visusti selän taakse ja leipäpussi taskuun rapisemaan, päitset kannattaa mieluusti jättää tarhassa päähän niin pääsee vähemmällä vaivalla. Ja kyllä kun muut hevoset vie ensin sisälle, niin johan Bellsinkin mieli muuttuu, sillä laumaeläimenä ei Bellakaan tahdo jäädä yksin. Muuten taluttaessa ja näin Bella on ihan nätisti, joskin tamma on hieman kärsimätön. Ei kuitenkaan mikään ryysijä tai riimunnarun kiskoja. Orien seurassa Bella on tosin ihan höyrynä, tamma ei malta yhtään kuunnella; Bells tanssii vain häntä soihtuna ja hirnahtelee kimeästi. Eritoten kiima-aikoina Bella on ihan mahdoton, silloin saakin pitää tammaa visusti silmällä, ettei hyppäämisen taitava neitokainen karkaa orilaitumen puolelle vierasille.
Bella kannattaa mieluiten hoitaa karsinan puolella ja sitaista myöskin kunnolla kiinni, sillä Bella ei ole kaikkein kärsivällisimmästä päästä ja tamma alkaa helposti pyörimään hoidettaessa. Bella ei suoranaisesti koskaan näyki, mutta tammalla on taipumusta näplimiseen, etenkin jos Bells tottuu saamaan vähän turhankin usein herkkuja niin vähän ajan päästä tamma ottaa tavakseen kinuta niitä joka hetki ja jos herkkuja ei sitten olekaan tulossa, Bella saattaa hyvinkin näykkäistä protestiksi. Eli ei ylimääräisiä herkkuja tälle tammalle, kiitos. Muuten Bella on kyllä suhteellisen helppohoitoinen tapaus, sillä tamma ei aristele mitään kohtaa kehostaan ja kaviotkin nousevat ihan nätisti, kun tammaa vain komentaa vähän määrätietoisemmin. Bells kinuaa myös aina huomiota itselleen, vaikka muuten äksyilisikin; Bella haluaa olla huomion keskipiste ja vaatii näin ollen hoitajaltaan alituista valppautta. Kyllähän Bellsillä näitä diivamaisiakin eleitä riittää, mutta tosiasiassa pinnan alla sykkii kultainen sydän. Varustaessa Bells ei pullistele satulavyötä kiristettäessä, mutta suitsien kanssa tamma aina venkslaa. Tosin heti kun kuolaimet vaan saa sinne tamman suuhun, niin temppuilu loppuu siihen paikkaan. Bells vastusteleekin vain periaatteesta. Muut hoitotoimenpiteet sujuvat ihan hyvin; kengittäessä Bells on nätisti ja eläinlääkäriäkin mulkoillaan vain vähän, joskin isommissa tutkimuksissa tallin diiva voi osoittautua vähän hankalaksi potilaaksi. Mitään sellaista ei kuitenkaan ilmene, mistä ei tiukalla puhuttelulla selvittäisi. Pesemisestä Bella ei hirveästi tykkää, eritoten vesiletku on se suuri kauhun paikka, mutta kun alussa annetaan tamman totutella rauhassa tilanteeseen niin pikkuhiljaa se peseminenkin sitten luonnistuu.
Ratsuna Bells on äärettömän herkkä ja siitä syystä tamma vaatii taitavan ratsastajan, sillä kokematonta ratsastajaa tamma ei siedä selässään sekuntiakaan liian pitkään. Mutta kun Bellaa osaa ratsastaa oikein; määrätietoisesti, mutta kevyin avuin, niin johan tamma tanssii kauniisti muodossa ja pyrkii selkeästi miellyttämään ratsastajaansa. Joskin kouluratsastuksen parissa tuppaa ongelmia aiheuttamaan tuo Bellan kärsimättömyys; tamma ei malttaisi oikein keskittyä pidemmissä harjoituksissa, vaan tammaa rupeaa herkästi säätämään omiaan ja protestoimaan ratsastajaansa vastaan. Alkaa se päänviskominen, kuolaimen pureskelu ja tanssahtelu, ja joskus esimerkiksi ravin nosto saattaakin riistäytyä laukalle pukituksen kautta. Niinä päivinä Bellsin kanssa pitää vain olla tiukkana ja nousta ehdottomasti takaisin satulaan, jos sattuu tippumaan, ettei moiset temput tule tammalle tavaksi siinä kuvitelmassa, että temppuilemisella saa työnteon loppumaan. Tarpeeksi määrätietoisella ja päättäväisellä asenteella Bella kyllä pysyy hallinnassa ja tekee sen mitä pyydetään, vaikka sitten vähän vastahakoisestikin. Joinain päivinä Bells taas saattaakin mennä ihan kivasti ja kauniisti; Bella kyllä kulkee kuolaimella ja nätissä muodossa, vaikka kuumuukin lähes aina jonkun verran. Bells on kuitenkin luonnostaan hyvin taipuisa ja miellyttäväliikkeinen; askeleissa on aina tiettyä näyttävyyttä ja keveyttä, eritoten Bellsin ravi on oikein kaunista katsottavaa.
Esteillä Bells on aivan toisenlainen; innokas, utelias ja aina valmiina toimintaan. Esteillä Bella on kuuliainen ja vastaanhangoittelua näkee ainoastaan silloin, kun Bells haluaisi mennä kovempaa kuin ratsastaja sallii. Muuten Bella kuuntelee erittäin hyvin ja keskittyy rataan oikeasti kunnolla. Lämmittelyssä Bells voi käydä vähän ylikierroksilla innokkuuttaan, mutta reippaan lämmittelyn kautta tamma sitten toisaalta keskittyy kunnolla radalla, saatuaan turhan energiansa purettua lämmittelyn aikana. Bells onkin aina se kisojen yllättäjä; moni pudistelee päätään myötätuntoisesti nähdessään tamman levottoman säädön lämmittelyn aikana, mutta pudottavatkin silmät päästään nähdessään Bellan suorittavan itse radan puhtaasti ja usein vielä loistoajassa. Bells on taipuisuutensa ansiosta esteiden välillä nopea ja uskaltaa ottaa riskejäkin sekä hypyissä että käännöksissä. Bells kaipaa vain yhtä rohkean ratsastajan kuin tamma itsekin on. Bellalla on ilmava ja kevyt hyppytyyli, sekä erittäin hyvä tasapaino. Kyllähän tamma esteilläkin kuumuu, mutta se yleensä vain parantaa Bellsin suoritusta, joskin muutama pukki voi kylläkin lentää esteiden välillä. Maastoesteille Bells ei kuitenkaan oikein sovellu, vaikka kestävyyttä löytyykin. Kyllä Bells esteet kunnialla ylittää, mutta maastossa tammalla on taipuvaisuutta turhaan säikkymiseen ja säpsähtelyyn. Kaikki vähänkin vieras tai outo, kuten liehuva lippu esteen yllä, voi saada Bellsin kieltämään.
Maastossa Bells tosiaan säätää vähän omiaan ja on joskus näkevinään hirviöitä joka kivenmurikan takana. Onneksi Bella ei kuitenkaan koskaan suoranaisesti vauhkoonnu, kunhan hypähtelee ja tanssii. Kaverin kanssa Bells on toisaalta kuin toinen hevonen; tällöin Bells kulkee ongelmitta lajitoverin takanakin, eikä tunnu säikkyvän oikeastaan mitään. Yleistä liikennettä kannattaa silti vältellä, Bells on nimittäin vauhko myös liikenteen seassa. Jokien ja siltojen ylityksissä Bells myös joskus harata vastaan, mutta menee kyllä aina lopulta eteenpäin. Loppujen lopuksi alkukankeuden jälkeen Bells menee mielellään jopa uimaan, uskaltauduttuaan ensin vähän kahlailemaan vedessä. Bella vain vaatii vähän kannustusta ja rohkaisua uskaltaakseen tehdä joitain asioista. Uskomatonta, että rataesteillä tämä ei kuitenkaan näy millään tavalla; Bells on suorastaan tulta ja tappuraa liidellessään pelottomasti vaikeimpienkin esteiden ylitse. Itsevarmuutta siis löytyy kyllä. Kilpalaukoissa Bells voi joskus riehaantua hieman, mutta kyllä tamma käsissä pysyy. Kuljetuskoppiin Bells sen sijaan nousee ongelmitta, vaikka voikin joskus vähän pälyillä etukäteen kuljetuskoppia. Sisälle Bells silti tulee, sillä kisahevosena tamma on tottunut matkusteluun. Näyttelyissä Bella on myös omiaan, silloinhan tallimme prinsessa on oikein elementissään viimeisen päälle.
Bellan isä, Abakum Viktor ox, on 148 senttinen erittäin hyvärakenteinen ruunikko, sekä puhdasta venäläistä verilinjaa edustava arabialainen täysiveriori. Muunmuassa irtoSERTein palkittu Viktor on kapasiteetikas yleisratsu ja ori onkin menestynyt sekä koulu- että esteratsastuksen parissa. Viktor on kilpaillut ahkerasti myös AHACissa. Luonteeltaan Viktor on lähes ruunamaisen kiltti ja hyvä käsitellä, ori on hyvin miellyttämisenhaluinen ja myös oikein miellyttävä ratsastaa, mutta on Viktorissa ne omat orimaiset piirteensäkin. Sittemmin Viktor on saavuttanut myös VIR MVA Ch- ja Legion of Honor-arvonimet.
Bellan isänisä, Vladimir Vova, on upea, 150 senttinen punarautias arabialainen täysiveriori, jolla on tiivis rakenne. Menestystä on tullut Venäjällä jonkin verran lähinnä kouluratsastuksessa. Varsoja orilla on vain muutama hyvin valittu, sillä Vladimir Vova edustaa myöskin erittäin hienoa sukulinjaa. Luonteeltaan ori on hyvinkin sähäkkä ja menevä.
Bellan isänemä, Palmira †, oli kaunis arabialainen täysiveritamma, jolta löytyy menestystä hieman enemmänkin Venäjän esteradoilta, vaikka tamman sukulinja ei ole kovinkaan tunnettu. Varsoja Palmira kerkesi saamaan vain yhden ennen kuin tamma jouduttiin lopettamaan loukkaannuttuaan. Punarautias, 149 senttinen Palmira oli luonteeltaan vilkas ja vallaton.
Bellan emä, Before The Morning Sun †, oli 154 senttinen rautias arabialainen täysiveritamma. Kaunisrakenteinen, venäläistä verilinjaa edustanut Beyle omasi erittäin tulisen ja vaikeasti käsiteltävän luonteen, mutta tamma oli toisaalta hyvin lojaali yhden ihmisen hevonen. Beyle oli myöskin erittäin lahjakas, sekä näin ollen myös menestynyt esteratsu, vaikka ei luonteensa puolesta sieltä helpoimmasta päästä ollutkaan. Siitä huolimatta Beyle oli erittäin suosittu siitostamma ja Beylen jälkeläisillä onkin riittänyt aina kysyntää. Moni jäikin kaipaamaan tallin "tulisydäntä" kun tamma vuonna 2010 nukkui pois pitkän ja tapahtumarikkaan elämän päätteeksi.
Bellan emänisä, Before Night ox †, oli upea, 155 senttinen sametinmusta venäläisori. Tämä tutummin Nightinä tunnettu arabiherra oli luonteeltaan kuuma ja vaikeasti hallittava, kaikenkaikkiaan hyvin orimainen tapaus. Toisaalta Night oli erittäin lahjakas esteratsu ja orin valtakuntaa olivatkin kansallisen tason esteratsastuskentät. Menestyneellä ja komealla orilla riitti myös kysyntää siitoksen puolella, sillä Nightin hieno sukulinja oli myöskin aivan omaa luokkaansa.
Bellan emänemä, Too Shine Sunlight ox †, oli kaunis, 153 senttinen harmaankimo venäläistamma. Tutummin Suniksi kutsuttu tamma oli älykäs ja herkkä hevonen, jonka kunnioitus täytyi ansaita. Vieraisiin ihmisiin Sun suhtautui epäluuloisesti ja nokkela tamma testaili uusia ihmisiä häpeilemättömästi, mutta tutuissa käsissä Sun oli suoranainen helmi; tyyni ja lojaali. Hienosukuisen Sunin kilpaura alkoi jo nelivuotiaana, kun tamma siirtyi laukkaratsastusradoille. Sunin ura huipentui kahden vuoden peräkkäiseen Arabian Sim Cup Championshipin voittoon, jonka jälkeen tamma vetäytyi hyvin ansaitulle eläkkeelle siitostammana.
